Lapin Kansa ti 5.5.2026/Lukijalta/Mielipidekirjoitus

(Digitaalisessa näköislehdessä; tiistain numero ei ilmesty painettuna. Verkkosivulla jo edellisenä päivänä klo 17.00 otsikkonaan Elämänkatsomustieto säilytettävä.)

Elämänkatsomustieto syytä säilyttää

Lauri Mäenalanen ajaa yhteistä katsomusopetusta, joka "ei tähtää oman uskontoperinteen katoamiseen" (LK 27.4.). Ainetta – uskontotietoa – vastustettaisiin kuten uskonnonopetusta, sillä vain elämänkatsomustieto pitäytyy koulun muun opetuksen lailla tieteen käsitykseen luonnosta koko todellisuutena. Se ei silti puutu kodin katsomusperinteeseen.

Elämänkatsomustietoon johti uskonnonopetuksesta vapautetuille peruskoulun oppilaille tarkoitetun, uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille pakollisen uskontojen historian ja siveysopin uskonnollisuudesta 1978 tehty kantelu YK:n ihmisoikeuskomitealle. Se päätyi 1981 uskomaan, että ongelmien ratkaisuun oli ryhdytty. Kuten pakosta olikin.

Koululakeja käsitellessään eduskunnan sivistysvaliokunta nimesi 1983 aineen elämänkatsomustiedoksi. Sitä ei tullut nähdä uskontoon liittyvänä opetuksena, valiokunta luonnehti. Opetus alkoi 1985.

Yhteinen uskontotieto muistuttaisi kantelun kohdetta. Kantelisin siitä kansainväliseen ihmisoikeuselimeen. Suomen valtion pitäisi välttää uusi tutkinta elämänkatsomustiedon uudelleen luomisineen. Elämänkatsomustieto olisi siksi pysytettävä.

Elämänkatsomustiedossa kerrotaan myös uskonnoista ja nimenomaan sellaisella, asiallista tietoa ja kohteliasta asennetta tarjoavalla tavalla, jota arvostaisi pysyvästi.

Tarkastelen vielä Rovaniemen Teatterin näytelmän Fundamentalisti molempia Raamatun kertomuksia, sillä olen itsekin pitänyt niitä esillä. Tunnetussa uskonnon oppikirjassa suggestiiviseen kertomukseen Jeesuksen tyhjästä haudasta oli jopa liitetty kysymys, mitä olisi tapahtunut, jos Jeesus ei olisi noussut kuolleista. Sellaiset kertomukset eivät kuulu kouluun, eivät varsinkaan pakollisesti kaikille.

Kertomuksesta Jeesuksesta ajamassa miehestä riivaajat sikoihin, jotka sitten joukolla hukkuvat, olen kysynyt, saisiko siihen koulussa liittää kysymyksen, että eikö Jeesus siis rääkännyt eläimiä, tai sanoa, ettei kertomus ole totta – kuten ei silloin tyhjän haudan kertomuskaan.

JOUNI LUUKKAINEN
dosentti, FT, puheenjohtaja,
Pääkaupunkiseudun ateistit ry

***

Oma kommenttini lehden verkkosivulla ma 4.5.2026 19.41

Kommentoin täydennyksin omaa kirjoitustani "Elämänkatsomustieto säilytettävä". (Olen muuten käynyt kouluni Rovaniemellä: kauppala, maalaiskunta, kaupunki.)

Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeuskomitea (Genèvessä) valvoo kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen noudattamista. Suomi on sopimusvaltio.

Kantelija oli Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen, liiton myöhempi puheenjohtaja. Olen lukenut hänen kantelunsa aineiston.

Yhteisestä uskontotiedosta voisi kannella myös vanhempi, jolla olisi lapsi, jota ei päästäisi tuohon opetukseen erityisesti sen uskonnollisuuden vuoksi.

Tavan, jolla uskontoja käsitellään elämänkatsomustiedossa, voisin rinnastaa siihen, kuinka meillä historian opetuksessa käsiteltiin muinaisen Egyptin ja antiikin Kreikan jumalmaailmoja.

Näytelmä "Fundamentalisti" on entisen seurakuntanuoren Juha Jokelan käsikirjoittama (2006). Siinä on kaksi henkilöä, pappi ja tätä nuorempi nainen, joka aluksi on "fundamentalisti".

"Tunnettu uskonnon oppikirja" oli Suuri kertomus (1. p. 1998, WSOY; 8. p. 2014, Sanoma Pro). Lainaus koski 4. luokkaa. Tekijöitä oli tunnettu uskonnonpedagogi TT Markku Pyysiäinen. Uusi uskonnonvapauslaki tuli voimaan 1.8.2003, mutta se ei siis vaikuttanut kirjaan. Kirjasarja oli kai markkinajohtaja ja täten muutenkin edustava tapaus.

Näytelmän Raamatun kertomusten tarkasteluni osoittaa, että koulun uskonnonopetus on, ja uskontotieto olisi, fundamentalistista samassa mielessä kuin sanaa näytelmässä (tai ainakin sen nimessä) käytettiin.